Tämä tarina on tynkä. Suosittelemme lukemaan esim. Avioparin sidottu ekstaasi tai Äitipuolen kuuma kohtaaminen 22-vuotiaan kanssa.
Prinsessa oli tottunut marmoriin ja silkkiverhoihin, hovin hiljaiseen kuiskaukseen ja velvollisuuksiin, jotka painoivat hartioita kuin näkymätön kruunu. Tallipiha oli hänelle aluksi vain paikka, jonne katse eksyi tornin ikkunasta: heinän tuoksu, hevosten rauhallinen hengitys ja yksi hahmo, joka liikkui siellä kuin olisi aina tiennyt minne oli menossa.
Tallipoika ei kumarrellut liikaa. Hän tervehti nyökkäyksellä, katse oli suora mutta kunnioittava. Se teki prinsessan levottomaksi tavalla, jota hän ei ollut osannut ennen kaivata. Nyt hän kuitenkin alkoi ajautua lähes joka ilta talliin tutustuakseen tallipoikaan.
He alkoivat puhua ensin hevosista. Sitten säästä. Lopulta asioista, joita ei sanottu hovissa ääneen: vapaudesta, valinnoista, siitä miltä tuntuu, kun elämä on jo päätetty puolestasi. Tallissa aika kulki toisin. Olki narahteli jalkojen alla, pöly tanssi valossa, ja sanat saivat olla keskeneräisiä. Prinsessaa tämä kaikki kiinnosti. Se oli erilaista kuin mihin hän oli tottunut. Siksi hän joka ilta tunsi vetoa kohti tallipihaa.
Eräänä iltana yllättävä rankkasade ajoi heidät sisälle. Ovet sulkeutuivat, ja talli tuntui pienemmältä kuin koskaan. He seisoivat vastakkain, liian lähellä ollakseen välinpitämättömiä, liian kaukana koskettaakseen heti. Prinsessa tunsi sydämensä lyövän nopeammin, ei pelosta vaan tunnistamisesta. Sateen kosteus valui heidän molempien hiuksista poskia pitkin rinnuksille ja olkapäille.
Tallipoika nosti kätensä — pysähtyi, odotti. Se hetki, jossa lupa kysytään sanomatta sanaakaan, jäi prinsessan mieleen ikuisesti. Kun hän nyökkäsi, kosketus oli varovainen, melkein kokeileva. Siinä ei ollut kiirettä, vain lämpöä ja hiljaista varmuutta. Tallipoika ja prinsessa tunsivat olevansa täällä samanarvoisia.
He kaatuivat heinille nauraen vaimeasti, kuin maailma olisi yhtäkkiä unohtanut heidät. Heinän tuoksu, ihon lämpö ja hengitysten rytmi sekoittuivat. Kaikki muu — tittelit, rajat, nimet — jäi tallin oven ulkopuolelle. Jäljelle jäi vain kaksi aikuista, jotka löysivät toisensa hetkenä, jota ei ollut kirjoitettu mihinkään.
He riisuivat toisensa. Vuorotellen. Yksi vaate kerrallaan. Tallipoika ei ollut ennen nähnyt ylhäistä naista alasti. Kun kummallakaan ei ollut yllään enää yhtään vaatekappaletta, kietoutuivat he yhteen heinien seassa.
Myöhemmin, kun ilta oli jo pitkällä ja sade lakannut, prinsessa puki ylleen, suoristi pukunsa ja tallipoika hymyili sillä tavalla, joka ei pyytänyt mitään. He tiesivät molemmat, ettei mikään ollut yksinkertaista. Mutta he tiesivät myös, että jokin oli muuttunut peruuttamattomasti. Tämä olisi vasta ensimmäinen kerta monista.
