Prinsessa oli tottunut marmoriin ja silkkiverhoihin, hovin hiljaiseen kuiskaukseen ja velvollisuuksiin, jotka painoivat hartioita kuin näkymätön kruunu. Tallipiha oli hänelle aluksi vain paikka, jonne katse eksyi tornin ikkunasta: heinän tuoksu, hevosten rauhallinen hengitys ja yksi hahmo, joka liikkui siellä kuin olisi aina tiennyt minne oli menossa.
Tallipoika ei kumarrellut liikaa. Hän tervehti nyökkäyksellä, katse suora mutta kunnioittava. Se teki prinsessan levottomaksi tavalla, jota hän ei ollut osannut kaivata.
He alkoivat puhua ensin hevosista. Sitten säästä. Lopulta asioista, joita ei sanottu hovissa ääneen: vapaudesta, valinnoista, siitä miltä tuntuu, kun elämä on jo päätetty puolestasi. Tallissa aika kulki toisin. Olki narahteli jalkojen alla, pöly tanssi valossa, ja sanat saivat olla keskeneräisiä.
Eräänä iltana sade ajoi heidät sisälle. Ovet sulkeutuivat, ja talli tuntui pienemmältä kuin koskaan. He seisoivat vastakkain, liian lähellä ollakseen välinpitämättömiä, liian kaukana koskettaakseen heti. Prinsessa tunsi sydämensä lyövän nopeammin, ei pelosta vaan tunnistamisesta.
Tallipoika nosti kätensä — pysähtyi, odotti. Se hetki, jossa lupa kysytään sanomatta sanaakaan, jäi prinsessan mieleen ikuisesti. Kun hän nyökkäsi, kosketus oli varovainen, melkein kokeileva. Siinä ei ollut kiirettä, vain lämpöä ja hiljaista varmuutta.
He kaatuivat heinille nauraen vaimeasti, kuin maailma olisi yhtäkkiä unohtanut heidät. Heinän tuoksu, ihon lämpö ja hengitysten rytmi sekoittuivat. Kaikki muu — tittelit, rajat, nimet — jäi tallin oven ulkopuolelle. Jäljelle jäi vain kaksi aikuista, jotka löysivät toisensa hetkenä, jota ei ollut kirjoitettu mihinkään.
Myöhemmin, kun ilta oli jo pitkällä ja sade lakannut, prinsessa suoristi pukunsa ja tallipoika hymyili sillä tavalla, joka ei pyytänyt mitään. He tiesivät molemmat, ettei mikään ollut yksinkertaista. Mutta he tiesivät myös, että jokin oli muuttunut peruuttamattomasti.
Ja joskus, kun prinsessa myöhemmin kulki käytävillä, hän hymyili itsekseen. Heinän tuoksu seurasi häntä vielä pitkään.
